Vapaauinnin oppiminen - lähtötilanne ja perusjutut

Lupasin kirjoittaa pari sanaa uinnin harjoittelustani. Lähtötasoni uintiin oli siis marraskuun 2012 alussa heikko ja hidas rintauinti. Löysin lähipiiristäni sattumalta opettajan uintiin (Päivi). Sovittiin että käydään yhdessä hallilla viisi kertaa ja väleissä teen omatoimista harjoittelua.

Varustehankintana piti aluksi tehdä hienot uimalasit (34,90 eur) ja sininen pulleri (16 eur). Ostamani uimalasit eivät tule tietenkään sopimaan järviuintiin, eli kesäksi pitää tehdä uusi varustehankinta.

 

Uikkarit vm. 1991 ja uudet varusteet.

Lähtötilanne hallilla paljastui Päiville nopeasti karuksi. Vapaauinnin osalta taso oli aikalailla ”nolla”. Lähtötilanteen voisin kertoa näin: raahasin kehoa perässäni, jalat olivat kohti pohjaa, vartalo mutkalla ja pää lähes pinnalla. Haaste opettajalle oli heitetty! Minä olin kyllä valmis. Päätettiin että nähdään hallilla kolme kertaa aika tiheään. Päivi opetti minulle erilaisia harjoitteita, jotta saan kehon asennon kohti vaakasuoraa. Harjoittelimme aluksi siis liukua ja potkua.  

Kolmella ensimmäisellä yhteisellä treenikerralla sain paljon treenivinkkejä omatoimiseen harjoitteluun. Sitten treenailin kolme viikkoa omatoimisesti. Tänä aikana kävin seitsemän kertaa hallilla 30 minuuttia kerrallaan. Eihän se paljoa ole määränä, mutta kun ei ole lajivoimaa niin kauempaa en pystynyt vedessä treenaamaan.  Miksi kestävyysurheilija jaksaa uida vain 30 minuuttia? Siitäkin ajasta puolet menee kaakelin päässä huohottamiseen! Ihme laji.

Pian pääsin kuitenkin tilanteeseen jossa pystyin uimaan 25 m vapaauintia tauotta. Treenailin Päiviltä opittuja perusjuttuja säntillisesti ajatuksella ”tämä on ihan pakko oppia”. Altaaseen menin aina vähän väkisin aikaisin aamulla ennen työpäivää. Mietin että sitten kun altaaseen on kiva mennä, ollaan jo aika pitkällä.

Omatoimisen treenailun jälkeen tavattiin taas hallilla Päivin kanssa 19.12. Sain aika nopeasti palautetta mikä oli kehittynyt. Tällä kerralla tehtiin myös ekat taltioinnit mun vaparista. Hauska oli katsoa ja hyvät naurut pääsi omaa uintia katsoessa sitten illalla. Sanotaanko näin että itse kuvailen uintiani videolta: käsi on kuin keitetty spagetti, vartalo on kuin heiluri ja jalat tulee velttoina perässä! Heti omien videoiden katselun jälkeen oli YouTubesta etsittävä Micheal Phelpsin tyylinäytteet. Ero on huima! 

Tänään oltiin Päivin kanssa aamulla taas hallilla. Päivi näytti ensin itse kuinka mikäkin harjoite tulee tehdä. Sen jälkeen tein itse kaikki samat harjoitteet lyhyesti läpi ja kaikki kuvattiin. Sunnuntai-iltana sitten puretaan videot palautteen kera. Odotan sunnuntaita mielenkiinnolla koska kuva kertoo taas paljon enemmän kuin kehon oma tuntemus vedessä. Sanallinen palaute hallilla oli kuitenkin rohkaisevaa ja antoi intoa jatkaa uintiharjoittelua.

Elementtinä vesi on haastava, koska tuntemus kehon asennosta ja eri liikkeistä ei ole mulle ainakaan helppo omaksua. Halu oppia on kuitenkin kova, koska haaste on heitetty.  Liian moni tuttu tietää jo että triathlonprojekti on alkanut! Kertominen eteenpäin on muuten hyvä tapa motivoitua. Toimii ainakin mulla.

Lähiviikkojen tavoite on käydä uimassa pari tuntia viikossa, noin kolmena eri kertana. Tammikuun lopulle olen suunnitellun ensimmäisen testiuinnin. Nostan määriä vasta kun uinti sujuu paremmin. Mielessä pyörii jo ajatus kesällä kesämökin rannasta lähtevistä pitkistä uintitreeneistä märkäpuvulla. Oletus on tietenkin se että Päijänne on tyyni! Ja onhan se, ainakin lapsena oli…

Päivän treenit: Aamulla 55 min uintitekniikkaa. Illalla keskivartalon kuntopiiri 20 min ja spinning (intervallit) 60 min. Yhteensä  2 h 15 min.

--- Jukka